Nuorin tyttäreni totesi kerran: te menette nettiin, nuoret alkaa olla netissä koko ajan!
Jäimme puolison kanssa pohtimaan maailman muutoksia. Meidän sukupolvemme on tuntenut nahoissaan maailman muutoksen. Ennen muutos kesti monta sukupolvea, nyt tietotekniikka on muuttanut yhden sukupolven todellisuuden käsitystä. Esimerkiksi agraariyhteiskunnan aika kesti tuhansia vuosia, kunnes se vaihtui teolliseen yhteiskuntaan. Nyt tietoyhteiskunnassa olemme jo bioyhteiskunnan porteilla. Ehdimmekö mukaan muutoksen vauhtiin? Vanhat ilmiöt seuraavat toki mukana, mutta kovasti muuntuneina.
Vaivihkaa tapahtuu myös kulttuurista eriarvoistumista: osa ihmisistä syntyy sisälle asioihin, osa tipahtaa kyydistä. Ihmisellä kun on sisäinen maisema, jossa on varhain opittuja asioita, joilla jäsentää maailmaa jatkuvasti. Kun on oppinut yhden tavan toimia, pitää siitä kiinni jatkuvasti. Joutuu kysymään itseltään, uraudunko paikalleni ? Tai riittääkö minulla kriittisyyttä olla uimatta mukaan asioihin, joita vierastan.
Työ on muuttunut luonteeltaan kuin huomaamatta. Tuotantoprosesseja hallitaan tietotekniikan avulla. Yritysten koko voi pienentyä, mutta rahavirrat kasvavat. Kaikille ei riitä työtä. Samalla moni asia odottaa tekijäänsä. Emme todellakaan elä enää palveluyhteiskunnassa! Monet ennen sujuneet asiat on muuttuneet asiakkaan kannalta hankaliksi ja kasvottomiksi.
Bioyhteiskunta on tuonut geenitekniikan: viljelykasveja jalostetaan, eläimiä ja ihmisiä muokataan. Gloonaus kiinnostaa. Pyritään kehittämään tietyntyyppistä ihmistä. Millaista? Kenen ihmiskuvan mukaista, kuka sanelee arvot? Sairauden hoidossa perimää manipuloidaan. Biologisista ilmiöistä tulee keskeisiä kehitysilmiöitä. Onko ihminen Jumalan kuva teologiassakaan? Alkaako ihminen olla vain ihmisen kuva?
Kun ennusteista siirrytään skenaarioihin, vaihtoehtoisiin kehityspolkuihin, ketkä määräävät pelisäännöt?
Miten erottaa heikot signaalit vahvoista? Heikko signaali näyttäytyy jossain valtavirran reunoilla, mutta vahvistuessaan voi tulla muutoksen vaikuttajaksi.
Megatrendit ovat vahvoja muutoksia. Niitä ovat eittämättä jo: väestön kasvu maapallolla (meidän aikanamme väestö on kolminkertaistunut ) ,väistämätön ilmastomuutos ja globalisaatio, joka myös kehittyi vähitellen: löytöretkien, kolonialismin, maailmankaupan, tietotekniikan ja reaaliaikaisten pörssikurssien kautta.
Mihin tulevaisuus meitä haastaa? Ainakin verkostoitumiseen ja kestävään kehitykseen, kehittämään ekologisia ja sosiaalisia arvojamme.
Aika usein kirjallisuus ja taide ovat edelläkävijöitä heikkojen signaalien ymmärtämisessä. Itselleni yksi pysäyttävimmistä viime vuosina lukemistani kirjoita oli Margiaret Atwoodin Herran tarhurit. Sitä lukiessani olin hyytyä ja ihmettelin, mistä kumman maailmasta hän kirjoittaa, kunnes aloin huomata, ettei kuvausta tarvitse etsiä kovin kaukaa.
Olen hahmotellut tässä karttaa. Miten henkilökohtaisesti osaisin siinä kulkea viisaasti? Jokaisella on itsensä verran askeleita.
