Pitkä, lämmin syksy on pitänyt joutsenia tavallista kauemmin rannoilla. Mökkimatkoilla olemme seuranneet seitsemän joutsenen viihtymistä perunapellolla ravintoa nokkimassa. Yksi pitää vahtia toisten syödessä. Kuusi päätä on painuneena maanpintaan, yhden pää valppaana pystyssä. Kun peuralauma vilahtaa metsikössä, kurkipari lentää järveltä suolle tai kuuluu auton hurina tieltä kääntyy vahtijoutsenen pää.
Parven työnjakoa seuratessa mietin ihmisyhteisöjen rooleja. Miten tarpeellinen sielläkin on ennakoija, visioija, ihminen, jolla on kyky tähyillä heikkoja signaaleja, nähdä nopeasti kulman taakse, reagoida ajoissa tuleviin tapahtumiin ja jakaa tietoaan muille. Vastarintahan siitä aluksi seuraa! On helpompi jatkaa nokkimista kuten ennenkin. Nämä näkijät ovat harvinaisia lintuja, kullanarvoisia yhteisölle. Varsinkin nyt, kun globaalissa maailmassa talouden muutoksen tuulet pyyhkivät. Säätely on vähentynyt ja työvoima, raaka-aineet, pääomat, kysyntä ja tarjonta aaltoilevat tavalla, jota on vaikea ennakoida missään.
Meillä kristityillä on oma futurologia, eskatologia, oppi kristillisestä toivosta, joka avautuu Raamatusta. Kristitty on oikeastaan aina tulevaisuuden ihminen. Olen viime aikoina lukenut Joosefin tuttua tarinaa. Joosef oli näkijä, jota Jumala johdatti. Hän näki seitsemän vauraan vuoden jälkeen tulevan seitsemän nälkävuotta. Joosef pääsi valtaan ja sai viisautta toimia tulevaisuuden hyväksi ja pelasti näin oman kansansa ja naapurikansat.
Olemme globaalissa liekaköydessä. Mutta arkemme rakentuu silti pienistä tuokioista, jatkuvista valinnoista, joilla rakennamme elämämme mosaiikkia. Yhdessä ne muodostavat kirkon ja yhteiskunnan pelikentän.- Lähiviikkoina joku joutsenista nousee ilmaan ja muut liittyvät auraan. Välttämätön muuttomatka alkaa. Joskus arkiset valintamme eivät riitä. Tarvitaan ratkaisuja. jotka johtavat suuriin muutoksiin, että pieni arki voisi jatkua.
Pirkko Arola
