PIENI SYDÄN KIIREHDI

Olin joulukuisena lauantai-iltana Turun tuomiokirkossa Resonus-kuoron konsertissa. Kokemus oli hetkittäin ylimaallinen. Keskiaikaisessa katedraalissa laulu ja säestävät soittimet pääsivät oikeuksiinsa. Kaikki oli kaunista, suurta ja mahtavaa Jumalan kunniaksi.

Jostain mieleeni muistui Tove Janssonin ajatus: Mitä pienempi itse on sitä suurempi joulu tulee. Pieni ja suuri alkoivat kieppua lomittain mielessäni, joulun pienet ja suuret. Molempia löytyi ensimmäisenä jouluna,  nytkin ja ne vaihtavat paikkaa.

Paimenet olivat aikansa suuria. Lampaat muodostivat tärkeän omaisuuden, ei heikkoja lähetetty niitä paimentamaan. Rosvoja ja petoja vastaan tarvittiin voimakkaat ja vahvat vartijat. Kaksoisvirranmaasta tulleet tähtientutkijat edustivat aikansa viisaita tiedemiehiä, suuria, joilla oli varaa matkustaa tähden perässä kalleuksia kantamuksissaan. Heistä kaikista kerrotaan miten he heittäytyivät Jeesus-lapsen eteen. Tunnistivat suuren, muuttuivat pieniksi.

Ehkä myös lapsen vanhempien mieliala vaihteli, hetkittäin tärkeän tehtävän aavistus täytti heidät voimalla, hetkittäin he olivat ymmällään, avuttomia ja mylläkästä väsyneitä.

Tähti loisti muita suurempana Jumalan taivaalla tehtäväänsä suorittaessaan. Taivaan enkelisotajoukko säteili mahtavuutta ja Jumalan viesti oli vastaansanomaton. Se vakuutti rauhaa ja iloa, hyvää tahtoa koko ihmiskunnalle.

Entä Jeesus-lapsi, oliko hän suuri vai pieni? Ihan varmasti molempia, niin kuin lapset tänäänkin. Hän on koskettanut miljoonia ja koskettaa yhä, auttaa tulemaan pimeästä valoon ja vaikuttaa maailmassamme pieniin  ja suuriin asioihin.

Entä me, minkä kokoisia me olemme jouluseimellä? Oikeastaan vain Jumalan rakkaus  voi tehdä meistä oikeankokoisia. Kun on rakastettu ei ole liian pieni eikä liian suuri, vaan juuri sopivan kokoinen.