Ystävänpäivänä

Posti on tuonut ystävänpäivän kortteja kuin muistutuksena lähestyvästä ystävänpäivästä.
Pysähdyin pohtimaan ystävyyttä ja ajattelemaan ystäviäni.

Takavuosina, kun elin lapsiperheen elämää ja rinnalla oli työtovereita yhteisen tekemisen touhussa ja työ vielä oli pitkälti ihmissuhdetyötä jäivät ystävät välillä kesannolle. Nyt eläkkeellä he ovat saaneet toisenlaisen paikan elämässä. "Muu uutena, mutta ystävät vanhana", sanoo intialainen sananlasku. Vanhassa ystävässä on tuttu, turvallinen ajan patina. Hänen arvonsa on kestänyt elämän pyörteissä. Paljon yhteistä on koettu, eikä se haittaa, vaikka siitä olisi vuosikymmeniä. Jos he ovat tunteneet minut jo lapsena ja nuorena monet asiat ymmärretään jopa sanoitta. Mikään ei ole kuitenkaan pysyvää. Seitsemän rakasta ystävää olen jo saatellut tästä elämästä. Heille tekee mieli sytyttää ystävänpäivän kynttilä. Kiitos heistä jokaisesta!

Kiitos myös jokaisesta vanhasta ja uudemmasta ystävästä, jonka voin vielä kohdata täällä elämässä!
Ystävyys ei katso ikää. Jotkut ystäväni ovat yli kymmenen vuotta minua vanhempia, toiset samanverran nuorempia. Elämä on rikasta, kun eri-ikäiset ystävät hipaisevat erilaisia asioita minussa. Tietysti ikätovereiden kanssa on jaettu tärkeät koulu-ja opiskeluvuodet ja yhteiset pikkulapsiperheiden arjet. Kiitos jokaisesta eri-ikäisestä ystävästä, jonka kanssa saan jakaa tätä mielenkiintoista elämää!

Ei elämä pysy paikallaan. Uusia kiinnostavia asioita tulee edelleen elämään ja sitä kautta uusia ihmisiä ja ystävyyden siemeniä. Vanheneminen ei ole onneksi vain luopumista, vaan myös löytämistä!

Mitä on ystävyys? Yhtä moniselitteistä kuin elämäkin!
- Kohtaamista, asioiden jakamista, toiselta oppimista, yhteisten tavoitteiden eteen työskentelyä,  hervotonta naurua, vaihtokauppaa, hyvän toivomista toiselle, uskollisuutta, suurpiirteisyyttä, kiintymystä, rinnalla pysymistä vaikeuksissa, turvallisuutta, seikkailua, toisen puolesta rukoilemista. Ja vielä paljon muuta, sanatontakin.
Uskonystävyys on kolmisäikeistä ystävyyttä, kun usko Jeesukseen yhdistää ja ikuisen elämän toivo. Ei tarvitse sanoa hyvästi vaan näkemiin. Taivaallisen ystävyyden salaisuus on vielä edessäpäin.

Pirkko Arola

ELÄKÖÖN LAULU

Katselin pitkästä aikaa laulukirjaani Tuulien teitä, 101 laulua, Päivä 2006. Kun kirjassa on lauluja kolmelta eri vuosikymmeneltä  siinä pilkahtaa oma, perheeni, ajatteluni ja työni pitkä polku. Jokaisen laulun syntyyn liittyy paikka, hetki, tilanne ja keskustelu. Kaikkia en enää muista, mutta monet nousevat elävinä mieleen. Tahtoisin äiti hevosen laulun taustana on lasten jatkuva kinuaminen: otetaan meille kissa tai koira tai hevonen tai hiiri tai akvaariokaloja... Lauluksi se muuttui, kun vein sanat musiikkiopistolle lasten soitonopettajalle Fridrich Brukille. Onpa kokoelmassa ihka ensimmäinenkin lauluni. Tavattiin kerran ohimennen Kari Tikan kanssa Temppelikadun pihalla.

Miten laulu sitten löytää säveltäjän ja esittäjän itselleen? Se onkin monesti melkoinen matka. Säveltäjä voi löytyä läheltä jostakin yhteistyökuviosta tai asua kaukana, mutta tulla läheiseksi yhteistyön vuosina. Erkki Rajamäen kanssa tavattiin ensi kerran Seinäjoen asemalla, kun tulin hakemaan tangomarkkinoilta palkintoa uudesta tangosta vuonna 1993. Kaksikymmentä vuotta jo siitäkin!  Kolmea säveltäjää en ole koskaan henkilökohtaisesti tavannut enkä yhdestä heistä ole koskaan kuullut kuin nimen Auli Vuorela. Onkohan nimikin jo vaihtunut vuosien varrella?

Laulukirjani viidestätoista säveltäjästä on kanttoreita kolme, musiikinopettajia kaksi, yksi on psykiatri, yksi hammaslääkäri ja yksi pappi. Muut seitsemän musiikin ammattilaisia eri tavoin. Naisia viisi ja miehiä kymmenen.

Miksi sanoitan lauluja? Sitä en oikeastaan tiedä. Pidän sanoista ja pidän musiikista. Niiden kanssa on mukava puuhata. Harrastus on vain vienyt mukanaan! Edelleen huomaan innostuvani, kun uusi haaste ilmestyy näköpiiriin. Kaikkea ei kai ole vielä sanottu!

Mihin laulut ovat päätyneet? Kun sen tietäisi! Niistäkin kuulee lähinnä pilkahduksia. Vuotuiset Teoston lähettämät listat kertovat missä niitä on esitetty tai julkaistu nuotteina tai cd- levyinä. Kirjan nimilaulun Tuulien teitä olen huomannut saaneen yli 50 julkaisua eri tahoilla.Se on käännetty myös viidelle muulle kielelle.Kaksi vuotta sitten eräs pappi halusi viedä sen Saksaan kirkkopäiville, jonne oli pyydetty tuomaan kotoinen laulu laulettavaksi. Häneltä kuulin, että laulu oli lähtenyt ainakin Chileen, jossa leijoja lennätetään innokkaasti.

 

    1. Lasken matkaan leijan kauneimman.

        Se saa lentää tuulien teitä.

        Toivo nousee yli ulapan.

        Anna rauha. Varjele meitä.

        Anna rauha. Varjele meitä.

 

    2. Laitan matkaan toiveen kauneimman.

        Se saa lentää tuulien teitä.

         Pyyntö kantaa yli maailman:

        Anna rauha, varjele meitä.

        Anna ruha, varjele meitä.

 

Lopetan muistelemisen ja huomaan, että vuoden 2006 jälkeen olen joutunut tai päässyt yhteistyöhön seitsemän uuden säveltäjän kanssa. Mikäs siinä! Nyt on kirjoittamiseen aikaakin eri tavalla kuin ennen. Eläköön laulu!