Kun työssä ollessa sain tai jouduin puhumaan paljon ja välillä pitkästikin nyt olen kääntänyt kelkkani. Nautin, jos osaan tiivistää ja tihentää ajatuksen jopa aforismiin asti. Annappa, valitsen sinulle muutaman tiivisteen kokoelmastani Puu etsii varjoaan, Samuli Parosen seura ry, 2011.
Maailma on avoin ovi.Siihen ei kannata koputtaa.
Vaikka maailma laajenee, avoimia ovia on yhä vähemmän.
Laivan imussa mainingit yhtyvät.
Kun paha jokapäiväistyy, emme tunne sen hajua.
Kalliillakaan hinnalla ei voi maksaa varastettua iloa.Se kuuluu yhä jollekin toiselle.
Saituri tuhlaa elämänsä mahdollisuuksia kukkaronsa säilyttämiseksi.
Surua on vaikea unohtaa. Rakkauden rauniot muistuttavat.
Jokaisen elämä on draama, vaikkei kukaan asettaisi sitä näyttämölle.
Kysymykset, joihin emme saa vastausta odottavat elämän aarrearkussa kuin helmi simpukassa.
Kaipaus on toivon pikkusisar.
Missä taivas ja maa koskettavat toisiaan on ihmisen kotipaikka.
