keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Ystävänpäivänä

Posti on tuonut ystävänpäivän kortteja kuin muistutuksena lähestyvästä ystävänpäivästä.
Pysähdyin pohtimaan ystävyyttä ja ajattelemaan ystäviäni.

Takavuosina, kun elin lapsiperheen elämää ja rinnalla oli työtovereita yhteisen tekemisen touhussa ja työ vielä oli pitkälti ihmissuhdetyötä jäivät ystävät välillä kesannolle. Nyt eläkkeellä he ovat saaneet toisenlaisen paikan elämässä. "Muu uutena, mutta ystävät vanhana", sanoo intialainen sananlasku. Vanhassa ystävässä on tuttu, turvallinen ajan patina. Hänen arvonsa on kestänyt elämän pyörteissä. Paljon yhteistä on koettu, eikä se haittaa, vaikka siitä olisi vuosikymmeniä. Jos he ovat tunteneet minut jo lapsena ja nuorena monet asiat ymmärretään jopa sanoitta. Mikään ei ole kuitenkaan pysyvää. Seitsemän rakasta ystävää olen jo saatellut tästä elämästä. Heille tekee mieli sytyttää ystävänpäivän kynttilä. Kiitos heistä jokaisesta!

Kiitos myös jokaisesta vanhasta ja uudemmasta ystävästä, jonka voin vielä kohdata täällä elämässä!
Ystävyys ei katso ikää. Jotkut ystäväni ovat yli kymmenen vuotta minua vanhempia, toiset samanverran nuorempia. Elämä on rikasta, kun eri-ikäiset ystävät hipaisevat erilaisia asioita minussa. Tietysti ikätovereiden kanssa on jaettu tärkeät koulu-ja opiskeluvuodet ja yhteiset pikkulapsiperheiden arjet. Kiitos jokaisesta eri-ikäisestä ystävästä, jonka kanssa saan jakaa tätä mielenkiintoista elämää!

Ei elämä pysy paikallaan. Uusia kiinnostavia asioita tulee edelleen elämään ja sitä kautta uusia ihmisiä ja ystävyyden siemeniä. Vanheneminen ei ole onneksi vain luopumista, vaan myös löytämistä!

Mitä on ystävyys? Yhtä moniselitteistä kuin elämäkin!
- Kohtaamista, asioiden jakamista, toiselta oppimista, yhteisten tavoitteiden eteen työskentelyä,  hervotonta naurua, vaihtokauppaa, hyvän toivomista toiselle, uskollisuutta, suurpiirteisyyttä, kiintymystä, rinnalla pysymistä vaikeuksissa, turvallisuutta, seikkailua, toisen puolesta rukoilemista. Ja vielä paljon muuta, sanatontakin.
Uskonystävyys on kolmisäikeistä ystävyyttä, kun usko Jeesukseen yhdistää ja ikuisen elämän toivo. Ei tarvitse sanoa hyvästi vaan näkemiin. Taivaallisen ystävyyden salaisuus on vielä edessäpäin.

Pirkko Arola