Maaliskuu alkoi ja päivä toi mukanaan auringonpaisteen pitkästä aikaa. Kävelimme Montreuxin rantakadulla ja seisahduimme katsomaan, miten kalastajavene pyörähti Genevejärvelle lokkiparvi vanavedessään. Lapsenlapset juoksivat innoissaan tutkimassa paikkoja. Palmu oli saanut yhden vihreän uuden viuhkan latvaansa ja keltaisia kukkia nousi maasta. Rantakatu Alppien katveessa näytti meille yhä uusia puistoja: soitinpuisto , lähes orkesteri, eri materiaaleista tehtyjä satuhahmoja ja eläimiä leikkipuistoissa, maineikkaat laulajat Ella Fitzgeraldista alkaen olivat saaneet patsaansa jalustoilleen suu lauluun auenneena. Pari päivää aikaisemmin Nyonissa olin kuvannut lastenlapsia korkean Julius Caesarin patsaan alla. Hän oli roomalaisajalla perustanut kaupungin. Vanhaa ja uutta!
Kivisten rakennuskolossien keskellä kyyhötti puinen, vaatimaton pieni rakennus. Katonrajassa oli kyltti KIOSQUE BIBLIQUE. Menin uteliaana lähemmäksi. Kioski oli suljettu. Miksi se oikein seisoi siinä rantakadulla? Sitten huomasin pieniä tauluja, joissa oli kirjoitusta.
Car Dieu a tant aime le mond qui`il a donne son Fils unique , afin que quiconque croit en lui ne perisse point, mais qu`il ait la vie eternelle. JEAN 3:16 Seitsemällä eri kielellä löytyi myös toinen tuttu raamatunkohta : Usko, että Jeesus Kristus on Herra, niin pelastut. Raamattukioski, todellakin!
Mielessäni alkoi soida - Jumala rakasti maailmaa niin paljon! Katselin ohikulkevia ihmisiä, seurailin silmilläni puolisoa, vävyä ja innostuneita lapsenlapsia. Meitä kaikkia on Jumala rakastanut. Hän on luonut ja antanut tämän kaiken - nuo jylhät vuodet, tuon välkkyvän veden ja kimaltavan horisontin ja tämän kevättä lupailevan ilman. Hän lähetti rakkaan Poikansa pelastajaksemme, ettemme menettäisi elämää, vaan se jatkuisi ikuisesti hänen kanssaan.
Tämä hiljentyminen rantakadulla jäi syväelämykseksi kaiken värikkään, kiinnostavan ja mukavan keskellä.
Kaikki loppuu aikanaan, niin kuin tämä matkakin. Kotona vastassa oli lehtipino ja vellova keskustelu kirkon demoneista. Sitä lukiessa oli pakko pitää kiinni raamattukioskin punaisesta langasta, pienoisevankeliumista.
Pirkko Arola
