Luin Esko Miettisen kiinnostavan ja ajankohtaisen kirjan Taivaallisia vieraita, kristillinen enkeliperinne Suomessa, Kirjapaja 2012. Teologin tietämyksellä ja toimittajan sujuvuudella hän käy haravoimaan suomalaista enkeliperinnettä. Lukemisen arvoinen kirja!Itseäni pysähdytti erityisesti kirkkomme kolmen viimeisen katekismuksen linjaukset enkeleistä. Edustavathan ne kirkon virallista ääntä, jonka mukaan monet pienemmät sananselittäjät kulkevat opetuksissaan.
Vuoden 1923 katekismuksessa, joka syntyi piispa Erkki Kailan johdolla, " Enkelit ovat näkymättömässä maailmassa asuvia henkiolentoja. Osa heistä on hyviä henkiä, joiden tehtävinä ovat Jumalan ylistäminen ja hänen antamiensa tehtävien toimittaminen. Osa enkeleistä on Jumalaa vastustavia pahoja henkiä."
Kaila kirjoitti saarnakokoelmassaan Etsiville v. 1926, että pimeyden valtakunnan olemassaolon voi päätellä ympäröivän maailman suurista ongelmista. Pahuus esiintyy eri aikakausina eri muodoissa. Joskus se on rahan jumalointia, joskus taas kaiken arkipäistä korkeammalle kohoavan kieltävää kuivaa järkeisoppia.
Vuoden 1948 katekismus sorvattiin piispa Eino Sormusen johdolla. Ehdotuksessa ei ollut mitään enkeleistä. Kirkolliskokousedustajat eivät hyväksyneet tätä. Siihen ehdotettiin lisättäväksi: "Jumala on sanallaan luonut kaiken, mikä on olemassa, sekä näkyväisen, että näkymättömän maailman. Näkymättömään maailmaan kuuluvat enkelit. "
Rovasti Peltonen ehdotti vielä lisättäväksi: "Näkymättömään maailmaan kuuluvat enkelit, joista osa on luopunut Jumalasta, muodostaen pimeyden valtakunnan. Näitä Jumalasta luopuneita enkeleitä sanotaan pahoiksi hengiksi."
Äänestyksessä tämä Peltosen lisäys hävisi. Langenneet enkelit hävisivät katekismuksesta. ( Mutta eivät toki Raamatusta! )
Meidän nykyinen katekismuksemme vuodelta 1999 on piispa Eero Huovisen käsialaa. Siinä puolestaan on yksi lause enkeleistä:" Enkelit Jumala on luonut tahtonsa ja rakkautensa sanansaattajiksi."
Jumalan vastavoima on kyllä näkyvissä katekismuksessa "päästä meidät pahasta" kohdan selityksessä.
Esko Miettinen tiivistää luterilaisen enkeliopin kolmeen teesiin sivulla 136. Itse olen myös valmis allekirjoittamaan ne kaikki. Jos asia kiinnostaa, kannattaa kaivaa Miettisen kirja esiin ja lukea se.
Suosittelen lämpimästi.
